|
Minä olen Joulupukki ja ensiksi haluan toivottaa sinulle oikein hyvää joulua. Tekeepä mieleni myös kertoa sinulle pieni joulukertomus:
Tiedät, että metsässä asuu paljon eläimiä. Oletko tullut ajatelleeksi, että niilläkin on joulunsa? On niillä! Ja Joulupukki vierailee myös niiden joulu- juhlassa.
Metsän eläinten joulupuuna on korkea kasvava kuusi. Oravat ja pikkulinnut ovat sen koristelleet. Kuusessa on jäästä tehtyjä tähtiä, suurin ja hienoin tähti latvassa. Latvatähti on ontto ja sen sisällä palaa kynttilä. Kaikki nuo tähdet on tehnyt Tikka, joka on hyvin taitava työstämään kovistakin aineksista vaikka mitä. Mutta mistäpä on saatu kynttilä? Harakka osti sen ja maksoi hopealusikalla. Mutta sitä minä en oikein tiedä, mistä se sen lusikan oli saanut…
Eläinten joulukuusessa on myös kukkaköynnöksiä. Ne tehtiin kesällä ja pantiin kuivumaan ja odottamaan joulua. Peippo ja jotkut muut pikkulinnut punoivat ne. Nehän ovat taitavia punojia, koska joka kevät tekevät pesänsä heinistä ja ohuista oksista.
Mutta joulukuusen parhaita koristeita ovat moniväriset linnut jotka istuvat sen oksilla ja sirkuttavat ja laulavat sieviä laulujaan, vaikka monet hyvät laulajat ovatkin muuttolintuja ja viettävät jouluaan kaukana Etelässä. - Somaa on nähdä myös punaharmaaturkkisten, pörröhäntäisten oravien juosta vilistävän kuusen oksilla ja ylös alas sen runkoa.
Maassa kuusen ympärillä ovat kaikki metsän eläimet – ne jotka eivät ole joulukuusessa!
Karhukin, joka muutoin nukkuu talviunta, on noussut juhlimaan joulua muiden eläinten kanssa. Vaikka muina aikoina vuodesta saattaa olla riitoja esimerkiksi Jäniksen ja Ketun kesken ja Pöllön ja Varpusen kesken, ovat kaikki hyvässä sovussa ja ystäviä joulun aikana.
Eläimet eivät yleensä pidä tulesta, mutta jouluna ne haluavat tehdä suuren nuotion joulukuusensa viereen, niin että ne näkevät hyvin toisensa ja voivat leikkiä joululeikkejään. Eivät ne tarvitse nuotiota pysyäkseen lämpiminä, koska niillä on niin paksu höyhen- tai turkkitakki, että ne hyvin tarkenevat kovillakin pakkasilla. - Tietysti on mukava lämmittää pyöreätä täyttä vatsaa nuotion lämmössä jouluaterian jälkeen! - Niin tosiaan, mitä niillä on jouluateriana? |
|
Kaikkein tärkein ruokalaji on riisipuuro, jota on valtava padallinen, ja keskellä ehtymätön voisilmä. Puuron kanssa on maitoa. Voin ja maidon ovat lahjoittaneet lehmät, jotka asuvat maalaistalossa metsän toisella puolen. Jouluateriaan kuuluu tietysti muutakin. Esimerkiksi rusinoita ja pähkinöitä, joita kurjet keväällä toivat palatessaan muuttomat- kaltaan Afrikasta. Ja minä olen varma että ne tuovat samanlaisen kuorman taas ensi keväänä. Mutta kaikkein eniten eläimet pitävät suklaasta. Ja juuri sitä minä, Joulupukki, tuon heille joululahjaksi. Paljon suklaata, niin että kaikki saavat syödä niin paljon kuin jaksavat.
Lähestyessäni metsän eläinten joulujuhlapaikkaa kuulen jo kaukaa niiden laulun ja ääntensorinan. Tullessani lähemmäksi alkaa joulukuusen latvatähti tuikuttaa puiden välistä. Pian alkaa niiden nuotion punertava loimu näkyä puiden ja pensaiden lomasta. Ja sen jälkeen minä tulenkin jo nuotion valopiiriin ja eläimet puhkeavat yhteiseen lauluun
Joulupukki, Joulupukki
Valkoparta, vanha ukki
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Niin minä lasken konttini maahan ja istuudun niiden joukkoon. Me laulamme muutaman säkeistön lisää ja monia muitakin lauluja. Sitten minä jaan heille ne suuret suklaarasiat. Ne laulavat minulle kiitokseksi. Sitten minä laulan vielä lähtiäislaulun ja lähden. Niin kuin tiedät, minä vierailen jouluaattona niin monien luona, etten millään ehdi olla pitkään yhdessä paikassa vaikka se olisi kuinka mukavaa.
Kun syvällä vällyjen alla Petterin vetämässä reessä ajan poispäin, kuulen kuinka ne tyytyväisinä laulavat siellä joulukuusensa ympärillä. Ja tiedän hyvin, että ne samalla syövät suklaata, koskapa niiden ääni kuulostaa aika lailla mutisevalta!
Nyt sinä tiedät, millainen on metsänväen jouluaatto!
|
